Joulukuu

Ihanaa, kerrankin on tilaa! Elokuussa muutimme innoissamme uuteen asuntoon. 4 huonetta kohtuulliseen hintaan Arava-rahoitteisesta talosta, vuokranantajana XX-asunnot. Olipa onni potkaissut! Syyskuussa minä ja Poika sairastuimme ensimmäisen kerran. Ja kahden viikon päästä taas uudestaan. Sitten säännöllisesti kerran kuussa ja nuhaa ja yskää jatkui ainakin pari viikkoa. Ensimmäisen kerran kahdeksaan vuoteen aloin saada punaista ihottumaa käsiin ja kasvoihin. Ehkä onni olikin ollut epäonnea?

”No ei kyllä hyvältä kuulosta, tilataan kosteusmittaaja paikalle.” Olen juuri soittanut isännöitsijä Pökäliselle ja kertonut, miten asunnossamme vilistää sokeritoukkia, lattialistat paukkaavat irti wc:n ja kylpyhuoneen vastaisilta seiniltä ja lattianraosta tulee ummehtunut kellarimainen haju. Pari päivää puhelun jälkeen kylpyhuoneessa lattiakaivo alkaa tulvia, ja viikon ajan lähes joka päivä huoltomies tai putkimies käy sitä avaamassa, mutta illalla tai seuraavana aamuna tulviminen alkaa taas. Tapanin päivän yllätyksenä tulvaveden mukana tulee kirjaimellisesti paskat lattialle.

”Tällä nurkalla on vähän poikkeavia arvoja ja haju on selvästi normaalista poikkeava. Kylpyhuone on mittausten mukaan märkä.” Kun kosteusmittaaja on käynyt, huomaan, että asuntomme alla olevan kellarikäytävän seinällä on valkoinen härmäkasvusto ja ruskeaa värimuutosta juuri pesutilojemme kohdalla. Päivällä lattiakaivo tulvii taas ja viimeisenä vaihtoehtona tehdään putkien painehuuhtelu.

Tammikuu

Pökälinen ilmoittaa, ettei kosteusmittausraportin mukaan mitään ongelmaa ole. ”Astmaattinen siskoni on asunut asunnossa ennen, eikä hänellä ollut minkäänlaisia oireita, mitään sisäilmatutkimusta on turha tehdä. Lattialistat irtoavat vanhuuttaan. Kellarin härmät sun muut ei liity asiaan minkään. Voi kulta pieni, ei kylpyhuone märkä ole, aina laatat ovat sen verran kosteita. Hajua saattaa olla, mutta niin, putkethan olivat tukossa ja siellä oli varmaan jotain vaippoja tai naisten rättejä.” Blaa blaa blaa… Anteeksi mitä???

Puhelun lopuksi Pökälinen lupaa lähettää raportin myös minulle ja onkin sillä kannalla, että aletaan purkaa vessaa ja kylpyhuonetta, talossa kun yleisesti on ollut putkiongelmia. Parhaillaan toisessa rapussa on koko linja remontoitavana vesivahingon takia. Saan kosteusraportin, jossa todetaan mm. kylpyhuoneesta näin: ” Kosteusarvot havaitulla kosteusalueella lattiassa 80 - 145, normaaliarvot max 70.  Kosteusarvot havaitulla kosteusalueella seinissä 80 - 135, normaaliarvot max 65.”  Ja perässä ohjeet pesuhuoneiden purkuun ja suositus myös parketin purkamiseen. Jep, ei mitään ongelmaa.

Eräänä päivänä postin mukana tulee ilmoitus 4% vuokran korotuksesta, ja täytyy myöntää että kylläpä lämmitti mieltä! Ovikello soi. Hallituksen asukasjäsen kiertää kyselemässä tulevaan asukaskokoukseen liittyen. Selviää, että Pökälinen on ollut muidenkin ongelmien kohdalla haluton toimimaan ja hänet on irtisanottu, tosin puolen vuoden irtisanomisaika ei meitä auta. Kuluu pari viikkoa ja Pöksy ei sanojensa mukaan ole saanut yhteyttä urakoisijaan. Nykyaikana se on mielestäni taputusten arvoinen saavutus. Samaan aikaan haju asunnossamme voimistuu päivä päivältä ja sohvalla istuessa näen mielessäni miten vesi virtaa lattian alla kun putkia käytetään. On aika pistää tiukkasanainen viesti. Tuloksena on sähköposti, jossa kerrotaan remontin alkavan seuraavalla viikolla. Asukaskokouksessa kuulen, että toisessa rapussa remontissa olevista asunnoista saatiin hurjia lukemia homeiden mikrobitutkimuksissa, yli viisi miljoonaa, kun normaaliarvot ovat lähempänä kymmentä tuhatta.

Pökälinen ja XX-asuntojen lakimies Naukkis ovat molemmat sitä mieltä, että voimme remontin aikana asunnossa asua, sillä voimme käyttää talon yleisiä pesutiloja, joten vuokraa maksetaan puolet normaalista. Siis kaikista oireistamme huolimatta allerginen minä, astmaattinen mies ja kotihoidossa oleva, kaikkialle ehtivä ja kaikkea tutkiva Poika, voimme olla kotona rakennuspölyn ja viemärikaasujen keskellä turvallisin mielin? Pyydänkö työmiehiä sitten lopettamaan piikkaamisen kun Poika haluaa päiväunille? Jotain rajaa hei! Evakkopaikka meillä on olemassa, mutta miksi maksaisin puolet vuokrasta, kun on päivänselvää, ettemme ilman terveysriskiä voi kotonamme asua?

To be continued… Väliaika, kahvia ja pullaa.
…Jatkuu

Pakkaamme vaatteet ja Pojan lelut ja muutamme mummille evakkoon. Pökälinen aiheuttaa taas muutaman harmaan hiuksen lisää kertomalla, että itse asiassa puretaankin pelkästään vessa. Urakoitsija Putkinen soittaa ja sanoo, että käytännössä kylpyhuoneenkin lattia on pakko avata, sillä putken liitos on sillä puolella. Sovimme, että työt aloitetaan tiistaiaamuna klo. 9.00. Tiistaina puhelin soi klo.8.00. ”Ootko kotona, me ollaan nyt tässä pihalla?” Ei, en ole kotona ja olen vielä sängyssä.

Pökälinen soittaa, ja kertoo tyytyväisen oloisena, että vessan ja kylpyhuoneenlattia on nyt avattu ja asunnossa on oikeasti ongelma. No shit Sherlock, kerroin sen kauan sitten. Viemärivesi tihkuu liitoksista asunnon ja kellarin välissä olevaan tilaan ja eristevillat ovat märät. Kaikki ei siis kirjaimellisesti ole mennyt putkeen. Suunnitelmana kuivatus, jossa menee muutama viikko ja sitten uudet laatat lattiaan. Edelleen vuokra on puolet, vaikka Pöksy myöntääkin, ettei ilma missään nimessä puhdasta ole.

Urakoitsija on kanssani samaa mieltä siinä, että nyt ollaan loikkimassa sieltä yli mistä aita matalin ja että ilman bakteeripitoisuus on niin suuri, ettei asunnossa voi asua varsinkaan pienen lapsen kanssa. Eikä nykyään ole edes laillista, että kylpyhuoneesta puretaan vain lattia eikä seiniä samalla, sillä vedeneristyksen pitää olla yhtenäinen. Ja entäs se parketin purkaminen jne? Soitan lakimies Naukkikselle, että tässä hommassa ei ole nyt mitään järkeä. Seuraavaksi soitan kuluttajaneuvontaan, jossa suositellaan vuokrasopimuksen purkua ja soittoa kunnan terveystarkastajalle, joka voi määrätä asunnon asumiskieltoon.

Tässä vaiheessa sotkua suunnitelma kuulostaa hyvältä, mutta eiväthän asiat niin helposti voi mennä. Terveystarkastajat eivät suostu ottamaan kantaa tai tulemaan paikalle remontin ollessa vielä kesken, vaikka on syytä epäillä, että kaikkia tarvittavia toimenpiteitä ei tehdä.. ”Jos sairasteluoireet jatkuvat vielä remontin valmistuttua, niin sitten tulemme tutkimaan sisäilman, ennen sitä emme tee mitään.” Eli toisin sanoen, ei kiinnosta, vaikka 1-vuotias asuisi paskan keskellä ja sairastuisi pysyvästi.

Monen valvotun yön jälkeen Naukkis soittaa, että kosteusmittaus tehdään uudelleen, sillä tilanne on pahempi kuin aiemman mittauksen perusteella oletettiin. Ja kylpyhuone puretaan kokonaan ja parketti poistetaan ainakin eteisestä ja olohuoneesta. Vuokraa ei siltä ajalta peritä. No sehän on kiva, mutta me ollaan jo päätetty purkaa vuokrasopimus ja lakipykälät sen osalta jo tutkittu.

Helmikuu

Lähtöpäätös on tehty, mutta mihin me mennään? Vuokrat ovat törkeitä, ehkä on aika ostaa viimein oma asunto. Ei kun pankkiin ja asuntonäytöille. Ironista kyllä, useissa asunnoissa, joita kävimme katsomassa, oli kylpyhuone uusittu vesivahingon takia. Parin viikon etsinnän jälkeen tärppää. Kiva, siisti kolmio Vantaalla tuntuu heti oikealta. Käymme katsomassa asuntoa uudelleen ja päätämme tehdä siitä tarjouksen. Vaikka mikään ei viittaa ongelmiin, on tarjouksen ehtona kosteusmittaus, hätävarjelun liioitteluna. Mittaustulokset ovat normaaleja, mutta… pytyn ympärillä on kosteutta. Pytty on viallinen ja vuotaa, en jaksa edes yllättyä. Alkusäikähdyksen jälkeen asia osoittautuu varsin harmittomaksi ja siitä selvitään vaihtamalla pytty uuteen. Mutta hukkaan ei siis mennyt tämäkään mittaus.

Omalla asunnolla hommat seisovat. Kaikki odottavat uutta kosteusmittausraporttia, mutta koska Pökälinen on sairastunut, ei kokousta töiden suunnittelemiseksi voida pitää. Kerron, että tulen mielellään itsekin kokoukseen, niin voin sitten remontin vaiheiden mukaan suunnitella tavaroidemme säilytyksen, pakkaamisen ja siirtämisen. Yhtenä päivänä kun käyn asunnolla, ei eteisessä ja olohuoneessa ole enää parkettia. Toisena päivänä mies käy asunnolla ja ovi on auki, eikä ketään näy missään. Pian tulee paikalle virolainen mies, joka kertoo, ettei mitään kuivatuksia tehdä, vaan nyt aletaan laittaa lattiaa ja laattoja takaisin. Lopuksi hän vielä tiedustelee, miten päin laatta seinään laitetaan. Kukahan neropatti taas on käynyt näin viisaita päättämässä? No, paskat enää kiinnostaa, ei järkipuhe aikaisemmikaan ole auttanut.

Asuntotarjouksemme on mennyt läpi ja pian tehtävien kauppojen myötä liitymme asuntovelallisten kerhoon. Elämä pakataan laatikoihin ja varastoidaan huhtikuun alkuun, ja sen jälkeen uudet seikkailut odottavat uudessa kodissa. Jos kaikki nyt menee putkeen…