Herään aamulla siihen, että joku määrätietoisesti kiskoo peittoani.  ”Ä(iti) pe(itto) po(is)!”. Raahustan perässä olohuoneeseen, jossa Poika jo istuu sohvalla osoittamassa telkkaria ja ilmoittaa, että nyt katsotaan ”Lu(mi)u(kko)”.  Kun lumiukot tanssivat ringissä, hyppää Poika sohvalta ja hyppelehtii mukana. Jumpan jälkeen maistuu aamupala: ”I(so) ba(naani)” ja sen jälkeen ”i(so) le(ipä)”.

“Jeff pipi, Shu pipi, Salama kakka!” kertoo Poika ja työntää autot sohvan alle. Pienen väittelyn jälkeen menemme yhdessä niitä sieltä hakemaan. Kumarrun katsomaan, missä kohtaa autot ovat ja samassa Poika hyppää riemastuneena selkääni. ”Ei suu, ei nam nam” toteaa Poika samalla kun kurkistaa olkani takaa iso tuppo hiuksiani suussa. Ravistan riiviön pois selästä ja annan sohvan alta kaivamani auton. Poika laittaa auton päähäni ja toteaa viisaana ”Autohattu!”

Päätän leipoa pipareita ajatellen, että saisin varmaan pikkuapurin muotteja painamaan. Puolipakolla raahaten Poika saadaan keittiöön, eikä pipareiden teko voisi vähempää kiinnostaa. Poika nappaa palan taikinaa ja toteaa itselleen ”ei saa, soo soo”, heristää sitten sormeaan ja juoksee hihittäen olohuoneeseen. Sitten kuuluu riemastunut ääni: ”Hy(vää)!” Eikä aikaakaan, kun keittiöön ilmaantuu taikinavaras uuden saaliin toivossa. Lähetän miehen ja lapsen lopulta ulos, että saan loput piparit paistettua. Ulkona Poika pinkoo päättäväisesti karkuun aina tilaisuuden tullen. Suojatiellä Poika riuhtaisee itsensä irti kädestä ja syöksyy maahan makaamaan. Reippaan ulkoilun jälkeen maistuu taas piparit.

Hanukkalahjaksi annamme Lego Duplo Iso eläintarhan. Touhua ja intoa riittää, kunnes paketista kaivetaan esiin norsu. Poika heittää itkien norsun nurkkaan ja hokee ”sa ku po”. Mitä ihmettä? Sitten alkaa raksuttaa. Sarvikuono pois. Poika sekoittaa norsun sarvikuonoon, jota pelkää siinä jaksossa, jossa Utelias Vili seikkailee eläintarhassa. Pienen oikaisun jälkeen norsukin voidaan kaivaa turvallisin mielin esiin, mutta laitetaan tietysti korkeimpaan aitaukseen.

”La(ita) ky(nttilät)!” pyytää Poika joka ilta ja hyppää sohvalle katsomaan ikkunasta, kun menen parvekkeelle sytyttämään tuikkuja lyhtyihin. Ei niitä oikein muuallakaan uskalla poltella. Kun tulitikku syttyy, kuulen kuinka Poika mutisee ”No niin, no niin” ja sitten luettelee lyhtyjen värit sitä mukaa kun ne syttyvät. Ihanaa, miten niin pieni voi iloita niinkin pienestä, mutta tunnelmallisesta asiasta.

Ennen nukkumaan menoa leikimme kaikki yhdessä Formulat -kirjalla, johon kuuluu kaksi vedettävää formulaa ja kolme ajorataa. ”I(sä) ke(ltainen), ä(iti) pu(nainen).” Asetamme autot lähtöruutuun ja Poika toimii lähettäjänä: ”Yy, kaa,koo, nee, vii, kuu, see, kaa, NYY!” Numerot ovatkin olleet tämän hetken hitti, joita pitää hokea koko ajan ja joka paikassa.  Eräänäkin aamuna piti yrittää luetella numeroita telkkarissa näkyvän sekuntikellon mukana.

Mutta mistähän pienet pojat uneksivat puuhakkaan päivän jälkeen? Yöllä sikeän unen tuhinoiden seasta erottuu kaksi sanaa: ”auto” ja ”kakku”.

Lumista joulun odotusta kaikille!