Ensimmäisenä hetkenä, jolloin valvova silmä lepää, kiipeää Poika nojatuolin käsinojalle seisomaan voidakseen räpeltää stereoita. Uusi koti uudet kujeet, mietin samalla kun syöksyn pelastustoimiin.

Ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen Poika pääsee kunnon kylpyyn omaan ammeeseensa. Hymy korvilla nappula räiskii vettä pitkin kylpyhuonetta ja välillä siemailee kylpyvettä myös kiduksiinsa teatraalisesti ryystäen. Kylvyn jälkeen Poika ei malta istua potalle, vaan kirmaa nakuna olohuoneeseen ja lorottaa uudelle vaalealle matolle.

Jo monta viikkoa vaivanneet 8 puhkeamassa olevaa kulma- ja poskihammasta, ovat loputtoman tutin lussutuksen lisäksi, tehneet ruokailuhetkistä jokseenkin haastavia. Nälkää karjutaan kovaa ja hartaasti, mutta mikään ei meinaa kelvata. Paitsi bäbbä, leipä, mitä menisi pussikaupalla jos antaisi. Hämäyskeinot alkavat jo loppua kesken, välillä auttaa kun ruuan sekaan raastaa kurkkua ja ripottelee leivänpalasia. Kerran ruoka alkoi maistua vasta kun Poika istui sylissäni ilman vaatteita ja lauloin samalla Metrolla mummolaan - laulua. Sain tällä viikolla esimakua myös murrosiän ihanuudesta. Kun tarjolla ollut ruoka ei kelvannut, marssi natiainen, 1v 5kk, keisarin elkein omaan huoneensa, paiskasi oven kiinni, eikä päästänyt minua sisään. (Muutaman minuutin päästä Poika tuli ulos, antoi halin ja pusun.)

Uuden ympäristön tutkiminen pihan hiekkalaatikkoa laajemmalle olisi kivaa – jos eräs suostuisi istumaan nätisti rattaissa. Kymmenen minuutin jälkeen Poika tylsistyy, jarruttaa pyöriä jaloillaan ja kiemurtelee pois rattaista. Haavekuvissa lapsi kävelee nätisti vierellä ja noudattaa ohjeita. Todellisuudessa Poika lähtee juoksemaan ilkikurinen ilme kasvoilla päinvastaiseen suuntaan, yrittää autotielle tai löytää mahdollisimman mutaisen kohdan jossa kaatuu koiranpaskaan tai lyö päänsä kiveen. Samalla kun yritän juosta perässä, lähtevät rattaat valumaan vastakkaiseen suuntaan, koska en ehdi tai muista laittaa jarrua päälle. Mitä enemmän kiellän ja suutun, sitä makeammin toinen nauraa. Rattaisiin Poikaa ei saa takaisin millään, ainoa vaihtoehto on kantaa rimpuilija sylissä ja saada huitovista kurahanskoista kakkaa naamaan. Tai soittaa puolen tunnin hikisen taistelun jälkeen miehelle, että "Nyt #¤%%* tuut hakeen tän sun lapses!

Pienistä ja isommista viimeaikojen haasteista huolimatta, on pieni perheemme nyt soluttautunut onnistuneesti Vantaalle ja nauttinut uudesta omasta kodista. Pojan mielestä paras asia on varmaan ylitse lentävät lentokoneet, joita voi bongata parhaimmillaan muutaman minuutin välein. Joka kerran äänen kuuluessa, Poika pysähtyy, katsoo ylös, osoittaa konetta etusormella ja sanoo terävästi "Ö". Silloin on hyvä tilaisuus saada karkuri kiinni ;)