Aamulla 6.30  Pojan silmät rävähtävät auki ja pienet kädet nykivät yöpaitaani merkiksi, että on aika nousta ylös. Kipitämme kylpyhuoneeseen pottailemaan. Onnistuneen pinnistyksen jälkeen Poika pomppaa salamana ylös, katsoo pottaan ja laittaa sinne kätensä.

Aamupalan, eli puuron lattialle heittämisen jälkeen, lähdemme leikkipuiston perheaamuun. Vähän aikaa Poika leikkii nätisti itsekseen ja muiden lasten kanssa, mutta bongaa sitten valonkatkaisijan alla pienen tuolin ja nousee sille seisomaan. Naps, sammuu. Naps, syttyy... Kun kiellän tämän leikin, löytää Poika pianotuolin, jonka työntämisestä kuuluva kirskuva ääni saa selkärangan väreilemään. Pihalla puuhaksi ei riitä kelkat ja lapiot, vaan vintiö ryntää päättäväisesti isompien lasten perässä jäiseen mäkeen muksahtelemaan. Kotona pieni on jo niin puhki, että vaipanvaihto laukaisee hillittömän kiukkukohtauksen.

Unien jälkeen Poika järjestää kaikki autonsa suoraan riviin ja sitten peräkkäin jonoksi. Kun tulee aika lähteä kauppaan, istuu Poika potkuautossaan ensin kuin peppu kiinni liimattuna, ja kiipeää sitten virnistäen auton päälle seisomaan. Ulkona otan välillä nassikan pois rattaista jaloittelemaan. Ensin Poika kävelee reippaasti vieressä, mutta lähtee sitten juoksemaan täyttä vauhtia karkuun toiseen suuntaan. Lopulta Poika saa taas raivarin, eikä suostu takaisin rattaisiin istumaan, ennen kuin ohi tepastelee iso koira, joka on tarpeeksi jännittävä viemään huomion muualle.

Päivällisellä syötäväksi kelpaa vain kurkkuraaste ja banaani, jauheliha-perunavuoan kohtalona on joutua nyrkin väliin puristeltavaksi. Sitten alkaa uhmamaraton. Poika heiluttelee lasiovia. Ei! Poika hyppii seisaaltaan sohvalla. Ei! Poika pihistää kuusi kertaa Kai Hyttisen On joulu tullut Lappiin -cd:n (asumme edelleen mummilla evakossa…). Ei! Poika tökkii telkkaria sormellaan. Ei! Poika juoksee räkäisesti nauraen karkuun, palaa telkkarin luokse ja tökkää taas. Sanon viimeisen sanani, ja se on EI.  Hetkeä myöhemmin kun mies tulee kotiin, vekara istuu sohvalla nätisti katsomassa Pikku kakkosta ja kaivaa napaansa.

Poika ottaa peiton tuolilta, levittää sen lattialle, istuu sen keskelle ja äännähtää isälleen käskevästi. Mies vetää peittoa ja riemusta hihkuvaa lasta kovaa vauhtia pitkin lattiaa. Lopuksi mies ja mummi ottavat molemmat peiton kulmista kiinni ja Poika keinuu kuin riippukeinussa. Päivän päätteeksi pieni, uhmakas taapertaja sammuu kainalooni kuin katkaisijaa painaisi.